keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Väinö, Pirkko ja Herkules


Minun väinönputkeni kukkii  nyt kaksi vuotta istuttamisen jälkeen ja se on mukavaa. Huonona puolenahan siinä on, että se kuolee kukinnan jälkeen. Täytyy toivota, että tulee siementaimia.
Silloin aurinkoisena päivänä kukinnolla paistatteli päivää leppäpirkko.
Siemen kylvöt ulos jäivät viime tippaan ja sain siemeniä kylvettyä vasta menneenä viikonloppuna. Silloin istutin myös tomaatit kasvihuoneeseen ja totesin silloin tämän viikon sääennusteista, että pavuilla, kurptsoilla ei ole sitten mitään kiirettä ulos. Ja onneksi ei tullut laitettua, olipan vähemmän suojattavaa, kun tuolla ulkona nyt puhuroi oikein olan takaa. 

 Siementaimista puheen ollen;
melkoisen monta akileijan kukkavartta huojuu ilmassa, eikä minua haittaa yhtään, kun ne on niin ihania!
Alppikärhökin kukkii portilla.

 Tämä akileija on hankkinut itselleen kesähiukset.
Ihanaa on tämä suomen oma hanami aika, oikeaa kukka juhlaa.
Tuomenkukista, omenapuihin, pihlajiin, kieloihin ja nyt täällä meidän asutusalueella vanhat syreeniaidat ryöppyävät kukista, metsässä vanamot tuoksuvat. 
Eilen ja tänään olen seurannut jännityksellä oikeaa elämän sitkeyttä;
eilen aamulla ruohosipulia hakiessa pihamaalta huomasin ensimmäisen pesäpöntöstä ulos tulleen sinitiaisen poikasen, jonka nimesin Herkuleeksi. Ihmettelin illan aikana miten ihmeessä se voi selvitä ulkona myllyttävässä tuulessa. Mutta eipä mitä; tänä aamuna siskot ja veljet olivat liittyneet sen seuraksi ja tuulen myllyttäminen jatkuu.

2 kommenttia:

  1. Söpö kuva sinitiaisen poikasesta <3 !

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia. Tuo kaariportti on kaunis. - Pidätkö puutarhakirjoista? Blogissani on arvonta, jossa on palkintoina kolme puutarhakirjaa. Kesäterkkuja Pihakuiskaajan puutarhasta.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...