perjantai 18. maaliskuuta 2016

Hiljaiseloa

Puutarhan kevät touhuissa,
ainakin kotona.
Heti pääsiäisen jälkeen pääsee laittaan puutarhamyymälää kevät kuntoon työnpuolesta ja puutarhayhdistyksen puolesta on kokouksessa suuniteltu jos jonkilaista tapahtumaa, kun nyt on Vihervuosikin.

No suurimpaan osaa tapahtumia en varmaan en edes itse kerkiä; no, kun on ne työt ja sitten loput liikenevä aika meneekin oman kodin puutarhahomissa ja taloustöissä(remppaakin pukkaa päälle).
Paitsi tietenkin jo piakkoin koittava omppupuiden leikkuu ilta jonne lupauduin puita leikkaamaan.

Kevään ovi raottui luonnossa hiukan, tänään aamulenkillä puhalsi pohjoisesta.
Taanoin kirjoitin "kirjeen" puutarhalleni, niin sellaisen kirjeen voisin kirjoittaa myös luonnolle, niin rakas ja voimauttava paikka luonto minulle on.
Tänään katselin, kun tuuli myllytti puiden latvoja ja aurinko teki metsän pohjasta mustavalkoisen, kun puiden varjot leikkivät lumella.
Valolla on muutenkin suuri merkitys; rakastan valoa koivikossa ja vihreän metsän siimeksessä...
Nythän valon osalta eletään ihan parasta aikaa vuodesta!

Valoa koivikossa viime syksyltä
Taivas on myös kiinnostava ja rakas. Katselen usein tähtiä, pilviä ja muita taivaalla näkyviä ilmiöitä.
Eläinten ja niiden jälkien näkeminen on myös mukavaa; erityisesti pidän linnuista. Tälläkin viikolla olen nähnyt monta joutsenta, sorsia ja naakat haavan kololla varmaankin jo pesäpuuhia suunnittelemassa.
Tässä taannoin tunsin itseni suorastaan siunatuksi, kun muutaman päivän sisällä näin niin monta eläintä; ketun ja monia lintuja.
Ilvestä en ole nyt nähnyt vuosiin, vaikka niitäkin täällä liikkuu ja kauriistakin vain olen onnistunut näkemään jälkiä.


Metsä on minulle kirkkoon rinnastettva paikka ja siellä saan kokea pyhyyden tunteen, sekä siunauksia vastaan tulevien asioiden myötä. Ja näillä ei ole mitään tekemistä raamatun kanssa.
Metsän pohjaa Isojärven kansallispuistossa
Vanamo niitty lähimetsässä viime keväänä

Aina olen luonnossa viihtynyt, mutta Kaarina Davisin
kirjojen myötä olen oppinut ihan uudenkin tavan katsoa luontoa.
Sunnutaisin olen nautiskellut Erämaan lumo-tv sarjasta, joka on, kuin hyvän olon hormonia suoraan suoneen.


2 kommenttia:

  1. Minäkin toimin paikallisessa Puutarhayhdistyksessä ja kaikenlaista mukavaa toimintaa meilläkin on. Ihana on tuo koivikko-kuva. Suomalainen koivikko on niin kaunis. Huomasin että olenkin jo liittynyt lukijaksesi. Tervetuloa vastavierailulle! - Mukavaa viikonloppua sinulle Maija!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...