perjantai 30. tammikuuta 2015

Tammikuun muistelmia kesästä

Tammikuun viimeisellä viikolla
alkoi koko kuu tuntua loputtomalta ja talven selkä pitkältä.
Harjun syrjässä on mänty, jonka rungolla voi maata selällään.
Lapset laski mäkeä ja makasin männyllä ja mietin, että miten mukavaa siinä olisi maata kesällä ja katsella oksien läpi sinistä taivasta.
Mitähän kasveja löytyisi viereiseltä joutomaalta; harakakankelloja, päivänkakkaroita, kannusruohoja  ainakin.
Ikävöin lumen peittämiä polkuja ja suunnittelen Ryönin päästä päähän koluamista kevään tullen jos sieltä löytyisi kevätlinnunsilmiä ja olisiko siellä jopa joku kämmekäkin.
Muistelin, kun kelluin järvessä ja katselin yli lentävää pääskystä. Tunsin pientä syyllisyyttä, kun luvatta kävin läheisen aukean syrjästä kaivasmassa muutaman kielon ja lillukan juurakon. 
Aukealla on viimeiset vähintään kymmenen vuotta keväällä ollut suuri voikukkapelto ja kesällä koiranputkien valkoinen kukkameri.
No aukea muuttui ruskeaksi jossain vaiheessa, ammattilaisen sanoin tehtiin rikkasvien torjunta  ja amatöörin sanoin se myrkytettiin ja siinä menivät loput kielotkin ja lillukat.
Tunsin itseni jo sitten pelastaksi.
Toivottavasti rupeavat keväällä kasvamaan puutarhassa.


2 kommenttia:

  1. Ihania ajatuksia kirjoittelet täällä ja kuinka kesän kaipuuseen sopivia kuvia! Onneksi sait kielot ja lillukat talteen :)))

    VastaaPoista
  2. Oi miten kaunis tuo voikukkapelto. <3

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...