tiistai 27. toukokuuta 2014

Hoplaa

kun aika rientää...
Viimeinen rutistus työharjoittelussa menossa.
Sitten olisikin kesälomaa/opiskelua ja satunnaista työssäoppimista.

Viime viikolla yhtenä iltana roskia viedessä oli ensi kertaa sellainen painostavan lämmin ilma, tuomen tuoksu leijui ilmassa ja ihastelin kukkivaa naapurustoa,
toivoin silloin aistimusteni ja sen tunnelman piirtymistä syvälle soluihini.

Melkoisia ääripään kelejä näyttää pitelevän;
viime viikon helle, nyt plus neljä astetta.
Niinpä suuret kurpitsojen ja kurkkujen taimet saivat jatkoajan sisätiloissa. 
Australian villipelargoni rönsyilee,
se on minusta kasvutavaltaan erityisen kaunis.
Kasvihuoneen puolella on tungosta, lajikirjo tällä hetkellä aika laaja, kunhan saan suurimman osan ulkoistettua.


Viikonlopun työmaa oli yhden perenna alueen
päässä, josta kotkansiivet siirsin toisaalle viime syksynä. Nyt istutin siihen riippahernepuun ja sen juurelle loistotähdykettä ja ohotanmarunaa. 

Odotetut metsätulppaanit nuokuvat sateessa
odottaen nuppujen aukaisua.
Niiden kotkansiipien suojaan syntyi salainen sopukka lahopuu pöllin päälle,

sinne pitäisi joku asukki etsiä,
metsänhenki tai keiju.
Puutarha ohjelmia niinikään on tullut aina joutessaan katseltua,
 Monty Donin Ranskan puutarhoja esittelevä kolmi osainen, erityisesti keittiöpuutarha jakso, ja Alan Titchmarsin Kartano puutarhojen  aatelia, erityisesti luonnonpuistot jaksoillaan 
ovat olleet aivan ihania!
Vaikka olihan toisaalta melko merkillistä, että 1600-luvun muotopuutarhojen jälkeen tehtiin työllä ja suunitellen luonnokaltaisia kartanopuutarhoja, kun ihminen osaa sen muka paremmin. 
Kyllä luonto osaa suunnitelun paremmin, mutta puutarhat ovat myös kulttuurin ja taiteen ilmentymiä ja en voi kuin ihailla sellaisia puutarha visionäärejä!

1 kommentti:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...