keskiviikko 11. syyskuuta 2013

En oikeastaan ole syysihminen 
tai talvi-,
kevät- tai kesäihminen.

Olen vuodenaikaihminen.
Rakastan vuodenaikoja
ja varsinkin niiden vaihtumisen aikaa.

Minut melko varmasti saa 
hyvälle mielelle esimerkiksi
keltainen lehtisade,
joka oli tänään erityisen runsasta.
Melkein, kuin nuo puutkin olisivat nähneet
iltapäivälehden lööpin, 
joka kertoi sään kylmentyvän
ja jo siinä ennusteltiin ensimmäisiä 
paikkoja lumisateelle
ja puitten piti äkkiä 
ruveta lehtiä tipputtamaan
lumen tieltä.

Tietenkin toisinaan, kun ruska on ohi,
pimeä vuodenaika saa vallan ja
taivas muurautuu viikoiksi harmaaseen pilvimuuriin
tai pitkänä talvena tuntuu,
että lunta on tullut jo ihan tarpeeksi
alkaa ehkä vähän joskus ahdistamaankin
ja malttamattomana odottaa 
seuraavaa vaihtumista.

Silloin, kun taivas on
 pitkään pilvien verhoama
ikävöin sen sinisyyttä
tai tummaa tähtipeittoa.
Eilen sininen taivas valkoisine pilvi
juovineen näytti meren kuohuilta.
Ja viikonloppuna käytiin 
tähtiretkellä katselemassa 
linnurataa ja osuttiinpa 
näkemään monta tähdenlentoakin.

Tänä syksynä olen nähnyt 
paljon kurkia.
Muistan yhtenäkin syksynä
kuinka  tyhjä kahvikuppi 
kädessä seisoin pihalla
silmät kiinni
ja vain kuuntelin jostain näkymättömistä 
kantautuvaa kurkien ääntä.

On myös melko viihdyttävää seurata
naapurin tammelta
tapahtuvaa terho rallia;
oravilla ja linnuillakin
näyttää olevan melko
touhu käynnissä puun
antimien kanssa.

Luonto on mulle
niin voimauttava ja
iloa tuottava asia, että
minun käy oikein sääliksi 
niitä joilta jää huomaamatta
keltainen lehtisade

Katso illallla taivaalle,
makaa maassa
se antaa perspektiiviä.





1 kommentti:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...