torstai 11. lokakuuta 2012

Syksyn ihana haikeus



"Syksyihmisenä olen aina tykännyt kellastuvista lehdistä,
tihkusateesta, ekoista halloista, pimenevistä illoista
ja siitä hiljaisesta haikeudesta 
mitä maailma hönkii"
Ystäväni kuvaus syksyn tunnelmasta
uppoaa minuun tänäkin syksynä...


 






Syksyn sävyt ovat syvät.
Talvikurpitsa sadosta ainokainenkin
jäi niin miniksi, että siitä on vain koristeeksi.
Ehkä suivaannuin siitä niin paljon, 
että ensi kesänä käy niin, kuin
tänä kesänä kesäkurpitsoiden kanssa;
onko ensi kesänä tienhaarassamme jaossa 
talvikurpitsan ylituotantoa...

Lapset kysyi, että ei kai
sammalkakkua tarvi syödä..?
Ilmeisesti ovat tottuneet, että 
Äiti saattaa joskus tehdä jotain tosi 
outoa syötävää...
Äsken paistoi ainakin viisoista minuuttia 
aurinko!
Äkkiä kamera käteen, kuvaamaan
ja sitten valohoitoa ottamaan.

Ei huvita haravoida;
lehdet on niin kivan näköisiä
juuri siinä mihin ne on tippuneet.
Toukokuussa ostettu orvokki kukkii
pihan pöydällä yhtä soittoa edelleen.
Puutarhassa alkaa olemaan tyhjää
ja se tuntuu oikein hyvältä nyt.
(Vaikka on siellä vielä hommia riittämiin).


2 kommenttia:

  1. Ompas sulla siellä vielä nättiä. Mää oon rontannu jo lähes kaiken sisään. Ulkona olo vähenee syksyn tullen niin radikaalisti, etten juurikaan mitään viritelmiä tee pitkin pihaa kun ei siellä olla. Jotain pientä oven suuhun,
    Joo, haravoida pitäs, mutta musta tuntuu etten se oo tänäkään vuonna mää...:P

    VastaaPoista
  2. Kaunista olet laittanut!
    Tuo on hyvä....sammalkakku...:)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...