lauantai 9. syyskuuta 2017

Hyvästit(kö) auringolle

 Olsisi ehkä pitänyt nauttia enemmänkin viime viikonlopun
vaihteen tienoille osuunesta aurinkoisesta jaksosta.
Aurinkoista jaksoa edeltänyt "sadekausi" 
oli kumminkin suistanut minut romaanien pariin 
ja lukukuume jatkui aurinkoisellekkin jaksolle, 
jolloin päädyin olemaan nenä kiinni 
kirjassa kaiken liikenevän ajan.
Kerkisin silloin kumminkin silloin napsia 
näitä aurnkoisia kuvia puutarhasta, 
no niiden tänne asti saamisessa menikin sitten se viikko, 
voi ihmistä ja sen kiireitä ja liian nopeaan kuluvaa aikaa.

 Kierokaulaiset kurpitsat ovat vasta 10cm:n vauvoja 
kaikki muut kurpitsansukuiset loistavat poissaolollaan tykkänään.
Kai nämä pienokaiset sentään voisi syödä suihinsa.
 Tillin muhkeat kukinnot on mun yksi lemppari asioista
ja ne on oikein mukavia myös maljakkoon napsittuna.
 Karhunvatukassa olisi tulossa oikea "pietarin kalansaalis"
(oliko se edes iso?), 
mutta kelit taas on esteenä. 
Pensaan nyt olen huputtanut muoviin(ei kaunista) 
edistääkseni kypsymistä ja myös maljakkoon on 
näitä oksia napsittu, ovat myös nekin kivan näköisiä.

Kukkiakin oli vielä jäljellä; auringonkukan aurinkoja... 
 yrtti-iison liloja tähkiä.
Haluaisin tehdä kukkamandaloita.
Aurinko, kukat ja perhosbaarit houkuttelivat viimein 
asiakkaatkin paikalle, oi iloa ja onnea <3

Tänään raapustelin paperille ideoita kesäkukkaruukkujen tilalle tulevista syysistuksista ja syksyn vielä tehtävistä puutarhatöistä, jotka kaikki  taitavat jäädä toteukseen lokakuun alkuun.
Hyvin suuniteltuhan on puoliksi tehty :)

tiistai 1. elokuuta 2017

Hui elokuuta



 Sitä voi jo vähän säikähtää, kun kesä on taittunut 
elokuun puolelle. En mainitse vielä s-sanaa, vaan puhun loppukesästä.
Vaikka tosin viime aikoina pinterestistä on 
tallentunut usein syys tuunnelmaisia moodboard
kuvia. 


 Pallerolaukat vieläkin aika tiiviin näköisiä.
 Ja kuten vuodenaikaan kuuluu, homma on niin sanotusti
levinnyt käsiin.

Joskus sitä muistaa katsoa asioiden kääntöpuolellekkin,
kuten tämä unikko tässä

 Ampiaispyydys on muutettu perhosbaariksi,
ruokailijat ovat vielä harvassa.
Tässä joku aika sitten puutarhassa lepatteli ritariperhonen
ja minua vietiin vimmattua vauhtia kameran hakuun.
Oli vaan niin vaikea kuvattava, kun ei pysynyt paikoillaan 
hetkeäkään. Tuo kerta on jäänyt ainoaksi jolloin
sen näin.

 Hyötytarhassa saisi popsia jo palmukaalia
vaikka kuinka, mutta kurpitsa osaston kanssa
alan kohta heittää toivoni.
Toivon lämmintä elokuuta, koulun alkamisesta huolimatta.
 Niin ne puolivillit tomaatit joita kasvamaan laitoin.
Vähän ollut pettymystä niidenkin kanssa,
kasvusto on näyttänyt hyvinkin kituliaalta, 
paljon kellastuneita lehtiä.
Tuo kasvualusta mietityttää ja siitä onkin pieni
selvitystyö vireillä.
Musta tomaatti lajike on tehnyt  joitakin tomaatteja jo, 
mutta vielä ei olla maistettu.
Ovat vielä väristään huolimatta kovia, joten oletan,
että ovat vielä raakoja.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Isossa kesässä

Juhannuksen jälkeen alkaa vanhan  kansan 
mukaan iso kesä.
 Mutta miten käsittämättömän kylmää voikaan 
heinäkuussa olla, tänäänkin lämpötila ollut
+10 asteen hutikoilla.
Perennoja sinänsä koleakaan ilma 
ei näytä juuri haittaavan, 
vaan ihanien akilleijojen kukkavarret ovat 
korkeuksiin kohonneet ja muutama jättilaukankin kukka
on ollut ilonani.
Jännityksellä odotan saanko myös pallerolaulakan kukkia,
kun jostain syystä laukoilla näyttää olevan riesanaan 
ruostetautia, mihin en ole löytänyt syytä tahi ratkaisua.

 Akileijojen takana pilkottaa villiviinikatoksen 
oleskelupaikka, jonka sisustin uudella kaavalla,
sitä mukaan, kun vanhat kalusteet lahoaa alta pois.
Puusohvan päälle asetin alunperin sängyn päälle tekemäni
katoksen tuomaan omaa  rauhaa istujalle.

 Oleskelupaikkaa toisesta suunnasta katsoen;
vanhalla penkillä on kukkia ja "big band" soittelee
juuri sopivan verkkaisesti rauhallisia sointuja, jotka 
tekevät tunnelman lähes tiibetiläisen munkkiluostarin
oloiseksi.  
 Penkillä ruukussa muunmuassa yhtä sorttia onnenkäenkaalia, 
joka tässä ruukussa taisi onnistua yhdeksi 
parhaimmista mukavan tuuheaksi. 
Valkoinen kukka on kesäharsoa.
 Karhunvatukassa on ollut valtavasti kukkia, varmaan 
sata. Mutta se mikä huolettaa on, että pihalla on 
tietyssä mielessä ollut lähes kuoleman hiljaista;
pölyttäjät loistavat poissaolollaan, vain jokunen hassu
kimalainen lentelee, kun niintä pitäisi olla kymmenittäin. 
Tai yleensä on ollut. 
Ensimmäiset kurkut on jo poimittu.
Niiden satokausi taasen alkoi mielestäni aiemin, kuin yleensä.
Olisinko nyt onnistunut ottamaan lajikkeen joka aloittaa sadon varhain ja varmaan taimikasvatuskin on ajoitettu onnistuneesti.
Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...